Hiljaisuus kätkee salaisuuden norjalaisen Merethe Lindstrømin romaanissa, joka voitti viime vuonna Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Eva ja Simon ovat vanha pariskunta, joka ei puhu menneisyydestään. Lopulta Simon lopettaa puhumisen kokonaan.
 |
| Kuva: Aschehoug |
Merethe Lindstrøm: Dager i stillhetens historie
Aschehoug, Oslo 2011
219 s. (pokkari)
kieli: norja (bokmål)
käännökset: englanti, fääri, ruotsi, tanska, viro
Merethe Lindstrømin (s. 1963) romaani Dager i stillhetens historie (2011) voitti vuonna 2012 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, ja on sen totisesti myös ansainnut. Lindstrøm punoo juontaan taitavan hienovaraisesti ja luo herkän, psykologisesti uskottavan henkilökuvan erityisesti päähenkilö Evasta.
Teos liikkuu ainakin neljässä aikatasossa, joiden juonikuviot kietoutuvat pikkuhiljaa toisiinsa. Kehyskertomuksena on nykyhetki, jossa Eva ja Simon ovat vanhoja ja Simon on lakannut puhumasta – Eva joutuu käytännössä toimimaan omaishoitajana vanhuuden heikentämälle puolisolleen. Toisena juonena on pariskunnan kotona siivoamassa käynyt Marija, johon pariskunta ystävystyy. Ystävyydestä huolimatta Eva ja Simon ovat irtisanoneet Marijan työsuhteen, syystä jota he eivät suostu paljastamaan edes omille aikuisille lapsilleen. Toisaalta on Evan omat nuorena aikuisena tekemät valinnat, joita hän muistelee, ja toisaalta on Simonin sodanaikainen nuoruus ja eloonjääneiden sukulaisten etsiminen myöhemmin.
Kaikki juonen osat käydään läpi Evan muistojen kautta, myös Simonin nuoruus sen perusteella, mitä Eva muistaa miehensä hänelle kertoneen. Vähitellen paljastuu, miten kaikki liittyy kaikkeen – kotisiivooja, Simonin puhumattomuus, hänen nuoruutensa josta ei puhuta lapsille ja Evan nuoruudenteot.
Konkreettisen juonen lisäksi vaikuttavaa on vanhan ihmisen henkilökuva. Evan kautta lukija voi ymmärtää, miltä tuntuu hoitaa omaa vanhukseksi muuttunutta puolisoa, miltä tuntuu omien aikuisten lasten holhoava kohtelu. Myös oman kehon vanhentuminen mietityttää – unessa keho on nuori.
Tyttäret haluavat, että Simon muuttaisi hoitolaitokseen, mutta pystyykö Eva luopumaan nyt miehestään niin kuin hän aikanaan luopui lapsestaan? Simon on fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa – toisaalta Evan menettämä ystävä on fyysisesti poissa, mutta henkisesti kuin läsnä. Välillä tuntuu, kuin Simon olisi itse valinnut oman puhumattomuutensa.
Toisaalta pureudutaan vielä juutalaisten kohteluun sodan aikana ja siihen, miten se vaikuttaa nykypäivässä asti, ja millaista arkipäivän antisemitismiä saatta yllättävissäkin tilanteissa esiintyä.
Dager i stillhetens historie on ehdottomasti yksi pohjoismaisen nykykirjallisuuden vaikuttavimmista teoksista. Lindstrømin teoksia ei ole käännetty suomeksi, mutta se on norjan lisäksi saatavilla ainakin ruotsiksi ja englanniksi.
