Ida Jessenin arkiset novellit kertovat naisten suhteista miehiinsä ja poikiinsa. Intensiiviset novellit avaavat uusia tulokulmia tavalliseen, pieneen arkielämään ja sen pieniin tapahtumiin.
Jessen, Ida: Postkort til Annie
 |
| Kuva: Gyldendal |
novellikokoelma, 221 s.
kieli: tanska
Gyldendal 2013
Ida Jessenin novellikokoelma Postkort
til Annie kertoo ennen kaikkea
eri elämäntilanteissa oleviesta, yleensä keski-ikäisistä,
perheellisistä naisista ja heidän suhteestaan miehiinsä ja
lapsiinsa.
Suhde
omaan puolisoon nousee keskeiseksi novellissa "Et skænderi".
Temaattisesti novellista tulee helposti mieleen esimerkiksi
Anna-Leena Härkösen romaani Ei kiitos tai
norjalaisen Selma Lønning Aarøn Jeg kommer nå.
Perheenäiti ei ole tyytyväinen seksielämäänsä. Silti
kiinnostavana sivujuonteena tässäkin novellissa on pariskunnan
suhde poikaansa, joka ilmeisesti ei halua olla tekemisissä
vanhempiensa kanssa.
"December
er en grusom måned" on muistuttaa muodoltaan dekkaria, mutta
itse murhamysteeri jää lopulta sivurooliin. Keskeiseksi nousevat
murhatun naisen lasten suhde äitiinsä ja isäänsä äidin kuoleman
jälkeen sekä toisaalta vammautuneen pojan äidin suhde ennen
rasavilliin lapseensa. Millaisia tunteita herättää menetys, joka
molemmissa tapauksissa on pysyvä, mutta vammautuneesta pojasta ei
kuitenkaan voi samalla tavalla päästää irti kuin kuolleesta
äidistä? Myös lasten suhde isään muuttuu äidin kuoleman
jälkeen.
Niminovelli
"Postkort til Annie" alkaa päähenkilö Mien nuoruudesta
ja päättyy, kun Mie vuosikymmeniä myöhemmin palaa nuoruuden
maisemiinsa. Novellin alkupään satunnaiselta tuntuvat pienet
tapahtumat ovat lopulta vaikuttaneet hänen koko elämäänsä. Koko
teokselle nimensä antanut Annie jää lopulta hyvin pieneksi
hahmoksi, minkä voi tulkita viittaavan pienten asioiden suureen
merkitykseen ihmiselämässä.
Kenties
vaikuttavin novelli on myös kokoelman pisin "Mor og søn",
jossa keskiöön nousee keski-ikäisen äidin ja nuoren aikuisen
pojan suhde. Novelli herättää ajattelemaan, miten vaikeaa saattaa
olla hyväksyä oman lapsen aikuistuminen ja se, että lapsesta tulee
erilainen ihminen kuin itse olisi osannut odottaa. Äiti yrittää
puuttua aikuisen lapsensa elämään, mutta pettyy huomatessaan,
ettei voi kontrolloida ättä. Toisaalta äidin katse kauniin
poikansa ihossa saa peräti eroottisia vivahteita, mikä saattaa olla
jopa vaiettu puheenaihe. Tämä jää kuitenkin vain nopeaksi
sivujuonteeksi, eikä sitä kehitetä yhtään pidemmälle.
Viimeinen
ja lyhin novelli "I min hjemby" kertoo minäkertojan
tuttavapariskunnasta, kirjakauppaa pitäneistä vanhasta miehestä ja
naisesta. Myös tämä novelli oli vaikuttava. Novelli herättää
ajattelemaan, miten vähän tiedämme ihmisestä jonka luulemme
läheiseksi. Vanhan naisen kuoltua yksi salaisuus paljastuu, mutta
paljastuessaan herättää vain lisää kysymyksiä. Kysymyksiä ei
kuitenkaan esitetä, sillä kaikki tietävät, että niiden
vastauksena on kokonainen ihmisikä eikä vastausta voi esittää
hetkessä: "[A]lle de tilstedeværende vidste, at et helt livs
tien ikke er noget, man forklarer i en håndvending." (Postkort
til Annie, s. 221)
Postkort til Annie on
ehdolla tämän vuoden Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon
saajaksi. Ehdokkuusperustelujen mukaan teos "edustaa
huippuintensiivistä psykologista realismia, mutta sisältää
samalla unien seesteistä arvoituksellisuutta" ja on
"eksistentiaalista ja psykologista viisautta novellimuodossa".
Itse olisin kaivannut ehkä hitusen rohkeampaa otetta kuluneen aiheen
käsittelyyn: monessa kohtaa aihetta kehiteltiin hyvään suuntaan,
mutta ei ikään kuin uskallettu viedä loppuun saakka. Toisaalta
Jessenin teksti sopii hyvin nykypohjoismaiseen eksistentialistiseen
ja arkielämän pienuutta korostavaan suuntaukseen.
