He∂in Brú: Vieremä (1989)Sahlgrenin kustannusliike Oy, Otalampi, 128 s.
Valinnut ja fäärin kielestä suomentanut: Sirkku Koivu
Tiivistelmä: Lyhytproosakokoelma Vieremä kertoo hellän humoristisesti elämästä Färsaarilla, jossa elämän täyttävät karu luonto ja pienyhteisön arki, hyvässä ja pahassa.
He∂in Brú on Färsaarten arvostetuimpia kirjailijoita ja harvoja suomeksi käännettyjä. Brún lyhytproosasta koottu suomenkielinen kokoelma Vieremä (1989) kuvailee leppoisalla otteella elämää kaukaisilla saarilla karuissa luonnonolosuhteissa. Lukija pääsee tutustumaan färsaarelaisiin, lähinnä miehiin ja poikiin, ja saa aavistuksen sikäläisestä elämästä. Monet Brún käsittelemistä teemoista ovat ajattomia ja herättävät ajatuksia vielä nykypäivän Suomessakin.
Luonto on Brún novelleissa keskeinen, hallitseva elementti. Luonto määrittelee elämää Färsaarilla: kun on myrsky, kotisaarelta ei voi poistua, vaikka tarkoitus olisi ollut. Myös elämän edellytykset ovat luonnon ehdoilla: elanto saadaan linnuista, valaista, kalasta, lampaista, pelloilta. Ajallisesti novellit sijoittuvat viime vuosisadalle: ne on julkaistu alunperin vuosina 1936–1971. Nykyaika näkyy lähinnä moottoriveneiden kaltaisena teknologiana ja alkavana kaupungistumisena, mutta suurimmaksi osin elämä Färsaarilla on ollut täsmälleen samanlaista jo vuosisatoja.
Asukkaita Färsaarilla on joitakin kymmeniä tuhansia, ja suurin osa asuu kylissä, joissa voi olla asukkaita paristakymmenestä muutamaan sataan. Pari suurempaa kaupunkia, Tórshavn ja Klaksvik, mainitaan teoksessa vain pikaisesti. Novelli "Autio kylä" kuvaa nimenomaan kaupungistumista: pieni kylä, joka ennen vilisi elämää, on nyt autioitunut nuorten muutettua Klaksvikiin. Entisajan elämä esitetään jokseenkin ihannoivassa valossa. Kylässä sai olla oma herransa, sai tehdä töitä konkreettisesti omaksi hyväkseen omalla tilallaan eikä tarvinnut alistua toisten määräysvaltaan. Klaksvikissa elämä on levotonta ja stressaavaa, koko ajan on kiire ja vapaa-ajallakin pitää tehdä jotain ja nähdä ihmisiä.
Elämä pienyhteisössä ei kuitenkaan aina ole helppoa. Esimerkiksi "Tarina Niklas Nikláista" antaa karun kuvan kylän kyttäyskulttuurista: toinen toistaan kummallisemmat juorut leviävät kulovalkean tavoin, kun nimihenkilö alkaa käyttää uutta hattua. Eihän hän ennenkään ole pukeutumisellaan koreillut, on siinäkin olevinaan! Suoraan häneltä ei kuitenkaan voi kysyä, vaan asiaa pitää yrittää selvittää kiertoteitse. Lopussa juoruavat kyläläiset saavat kuitenkin nenilleen. Taiteen tekemistä pidetään hulluna, selviää tarinasta "Yksin Lítla Dímunilla". Asian kääntöpuolena yhteisö pitää jäsenistään myös huolen, kuten "Pitkän yön" lopussa.
Luonto osaa olla ihmistä kohtaan raaka. Tarinassa toisen perään nähdään ihmiskohtaloita, joissa on haaksirikkouduttu merillä, pudottu kalliolta tai jääty maanvieremän alle. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Alituista pelkoa symboloivat peikot ja keijut, jotka pelottelevat öistä kulkijaa.
Brún kuvauksen kohteena on ennen kaikkea miesten maailma. Kaikkien novellien päähenkilönä, kuvauksen kohteena ja usein minäkertojana on mies. Osa novelleista on kuvattu lapsen (pojan) näkökulmasta. Naiset lähinnä vain mainitaan vaimona tai kälynä, joka tekee matkaan lähteville miehille eväitä.
Ajattomia teemoja ovat aikuistuminen, viattoman ja elämänjanoisen lapsuuden ihannointi ja kaipuu, elämän jatkuvuus ja menneisyyden ja nykypäivän liitto sukupolvien ketjun myötä, ihmiselämän turhuus luonnon mittakaavassa ja ihmisen ponnistelujen pienuus. Toisaalta kannustetaan myös yrittämään koko ajan uutta eikä pidä jäädä murehtimaan mennyttä, tai menneisyys voi tuhota ihmisen (esim. niminovelli "Vieremässä"). Nykypäivän länsimaalaisilla on paljon opittavaa färsaarelaisten luontosuhteesta: ihminen ei voi hallita luontoa, vaan luonto voi äkkiarvaamatta ja keveästi viedä ihmisen hengen. Ihmisen kaikki ravinto tulee luonnosta. Lammas on osattava surmata, jotta sen voisi syödä.
Brún kerronta on luontevaa ja mukaansatempaavaa. Sirkku Koivun käännös on mainio ja luontevaa suomea, mutta säilyttää silti färsaarelaisen tunnelman. Vähäpuheisuudessaan ja luontokeskeisyydessään färsaarelainen mielenmaisema tuntuu suomalaisesta tutulta, mutta äärimmäiset olosuhteet tuovat siihen oman erityisen piirteensä.
Vieremä on tiettävästi ainoa suomeksi julkaistu Brún teos. Sitä on saatavissa ainakin CDON.comissa sekä kirjastoissa.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti