Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjoismainen kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjoismainen kirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Nazister på Färöarna

Jógvan Isaksen: Blíð er summarnátt á Føroyalandi (1990)
Mentunargrunnur Studentafelagsins
263 s.

 

Teir kendu mítt navn, men tað var heldur ikki so løgið. Tá ið tú hevur sligið ein mann niður fleiri ferðir, roynt at brent hann inni og at sprongt hann í luftina, er tað ikki ov nógv kravt, at tú veit, hvør hann er.

(Blíð er summarnátt á Føroyalandi, sida 210)


Blíð er summarnátt á Føroyalandi med sina nazister på Färöarna är kanske inte den bästa detektivromanen i Norden men en utmärkt beskrivning av livet på de karga öarna mitt i Atlanten. Boken präglas av manlig humor, skön natur och en spännande och originell, dock lite förutsebar handling.

Jógvan Isaksens Blíð er summarnátt á Føroyalandi (1990) är en av de första kriminalromaner som är skriven på färöiska och vars handling faktiskt sker på Färöarna. Den är också den första i serien med huvudkaraktären Hannis Martinsson, färöisk journalist och amatördetektiv. Romanen har översatts till danska, tyska och isländska, men jag var modig och tog på mig det färöiskspråkiga originalet.

Journalisten Sonja Pætursdóttir dör plötsligt och snart därefter även hennes pojkvän Hugo. Polisen antar båda dog av en olycka och bryr sig inte starta rannsakningen, men som tur anländer den modige journalisten Hannis Martinsson på plats och börjar utreda fallet. Morden syns vara förknippade med den mysteriska båten "Eva" som har kommit hela vägen från Paraguay till Tórshavn och ingen vet varför. Sonja höll på att skriva en artikelserie om andra världskriget, så att kanske har båten "Eva" någonting att göra med det också?

Från en ganska tidig början blir det klart att det faktiskt är frågan om nazister på Färöarna. Själv blev jag lite överraskad när det kom fram: man brukar ju vanligtvis varna läsaren i bakpärmen om sådana här teman. En liten svastika i hörnet nästa gång?

Räknar man bort nazisterna är Isaksens roman en ganska traditionell kriminalgåta med en amatördetektiv som dricker och rökar och utnyttjar kvinnor. Alla aktiva karaktärer är män, de få kvinnor som finns med är sjuksköterskor eller sörjande änkor. "Hon var eitt av hesum konufólkunum, sum hata menn um dagin og droyma um teir um næturnar", beskriver jagberättaren Hannis en onamngiven sjuksköterska (s. 165). Den ända intressanta kvinnokaraktären är hjältejournalisten Sonja Pætursdóttir, som dock dör tyvärr redan på sida 6.

Boken är lättläst och handlingen går oftast smidigt framåt. Några ställen kunde vara lite intensivare – det framkommer till exempel en flera sidor lång klargörande av nazisternas historia i Tyskland som kanske inte skulle behöva vara så utförlig. Miljön på Färöarna beskriver Isaksen skönt – har man varit på Färöarna och särskilt i Tórshavn känner man säkert igen flera ställen. Läsaren kan också känna igen tiden då boken skrivits och handlingen låtsas ske: det är till exempel Gorbatjov på tv. Romanen präglas också av en varm och pojkaktig humor, som i citatet i början av denna text.

Isaksens roman är hela tiden medveten om sina färöiska rötter. Det finns flera citat av gamla färöiska kväden, d.v.s. episka dikter, och huvudkaraktären hamnar i likadana situationer som hjältar i kväden. Naturen på Färöarna spelar också en viktig roll. Läsaren blir även bekant med färöingarnas vardag med växlande väder, tv-kanal som inte sänds varje dag, de smala vägarna på landsbygden, den strikta alkoholpolitiken och kristendomens viktiga roll.

Allt i allt är Blíð er summarnátt á Føroyalandi en utmärkt inledning till de natursköna mysteriska öarna mitt i Atlanten. Romanen passar fint in i den nordiska kriminallitteraturens stora saga, men med sin ganska förutsebar – dock originell – handling kanske inte är dess allra mest strålande stjärna. Trots detta blev jag när jag läste boken i alla fall ännu mera förtjust i Färöarna.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Färsaarten luonnon ja pienyhteisön armoilla

He∂in Brú: Vieremä (1989)
Sahlgrenin kustannusliike Oy, Otalampi, 128 s.
Valinnut ja fäärin kielestä suomentanut: Sirkku Koivu

Tiivistelmä: Lyhytproosakokoelma Vieremä kertoo hellän humoristisesti elämästä Färsaarilla, jossa elämän täyttävät karu luonto ja pienyhteisön arki, hyvässä ja pahassa.

He∂in Brú on Färsaarten arvostetuimpia kirjailijoita ja harvoja suomeksi käännettyjä. Brún lyhytproosasta koottu suomenkielinen kokoelma Vieremä (1989) kuvailee leppoisalla otteella elämää kaukaisilla saarilla karuissa luonnonolosuhteissa. Lukija pääsee tutustumaan färsaarelaisiin, lähinnä miehiin ja poikiin, ja saa aavistuksen sikäläisestä elämästä. Monet Brún käsittelemistä teemoista ovat ajattomia ja herättävät ajatuksia vielä nykypäivän Suomessakin.

Luonto on Brún novelleissa keskeinen, hallitseva elementti. Luonto määrittelee elämää Färsaarilla: kun on myrsky, kotisaarelta ei voi poistua, vaikka tarkoitus olisi ollut. Myös elämän edellytykset ovat luonnon ehdoilla: elanto saadaan linnuista, valaista, kalasta, lampaista, pelloilta. Ajallisesti novellit sijoittuvat viime vuosisadalle: ne on julkaistu alunperin vuosina 1936–1971. Nykyaika näkyy lähinnä moottoriveneiden kaltaisena teknologiana ja alkavana kaupungistumisena, mutta suurimmaksi osin elämä Färsaarilla on ollut täsmälleen samanlaista jo vuosisatoja.

Asukkaita Färsaarilla on joitakin kymmeniä tuhansia, ja suurin osa asuu kylissä, joissa voi olla asukkaita paristakymmenestä muutamaan sataan. Pari suurempaa kaupunkia, Tórshavn ja Klaksvik, mainitaan teoksessa vain pikaisesti. Novelli "Autio kylä" kuvaa nimenomaan kaupungistumista: pieni kylä, joka ennen vilisi elämää, on nyt autioitunut nuorten muutettua Klaksvikiin. Entisajan elämä esitetään jokseenkin ihannoivassa valossa. Kylässä sai olla oma herransa, sai tehdä töitä konkreettisesti omaksi hyväkseen omalla tilallaan eikä tarvinnut alistua toisten määräysvaltaan. Klaksvikissa elämä on levotonta ja stressaavaa, koko ajan on kiire ja vapaa-ajallakin pitää tehdä jotain ja nähdä ihmisiä.

Elämä pienyhteisössä ei kuitenkaan aina ole helppoa. Esimerkiksi "Tarina Niklas Nikláista" antaa karun kuvan kylän kyttäyskulttuurista: toinen toistaan kummallisemmat juorut leviävät kulovalkean tavoin, kun nimihenkilö alkaa käyttää uutta hattua. Eihän hän ennenkään ole pukeutumisellaan koreillut, on siinäkin olevinaan! Suoraan häneltä ei kuitenkaan voi kysyä, vaan asiaa pitää yrittää selvittää kiertoteitse. Lopussa juoruavat kyläläiset saavat kuitenkin nenilleen. Taiteen tekemistä pidetään hulluna, selviää tarinasta "Yksin Lítla Dímunilla". Asian kääntöpuolena yhteisö pitää jäsenistään myös huolen, kuten "Pitkän yön" lopussa.

Luonto osaa olla ihmistä kohtaan raaka. Tarinassa toisen perään nähdään ihmiskohtaloita, joissa on haaksirikkouduttu merillä, pudottu kalliolta tai jääty maanvieremän alle. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Alituista pelkoa symboloivat peikot ja keijut, jotka pelottelevat öistä kulkijaa.

Brún kuvauksen kohteena on ennen kaikkea miesten maailma. Kaikkien novellien päähenkilönä, kuvauksen kohteena ja usein minäkertojana on mies. Osa novelleista on kuvattu lapsen (pojan) näkökulmasta. Naiset lähinnä vain mainitaan vaimona tai kälynä, joka tekee matkaan lähteville miehille eväitä.

Ajattomia teemoja ovat aikuistuminen, viattoman ja elämänjanoisen lapsuuden ihannointi ja kaipuu, elämän jatkuvuus ja menneisyyden ja nykypäivän liitto sukupolvien ketjun myötä, ihmiselämän turhuus luonnon mittakaavassa ja ihmisen ponnistelujen pienuus. Toisaalta kannustetaan myös yrittämään koko ajan uutta eikä pidä jäädä murehtimaan mennyttä, tai menneisyys voi tuhota ihmisen (esim. niminovelli "Vieremässä"). Nykypäivän länsimaalaisilla on paljon opittavaa färsaarelaisten luontosuhteesta: ihminen ei voi hallita luontoa, vaan luonto voi äkkiarvaamatta ja keveästi viedä ihmisen hengen. Ihmisen kaikki ravinto tulee luonnosta. Lammas on osattava surmata, jotta sen voisi syödä.

Brún kerronta on luontevaa ja mukaansatempaavaa. Sirkku Koivun käännös on mainio ja luontevaa suomea, mutta säilyttää silti färsaarelaisen tunnelman. Vähäpuheisuudessaan ja luontokeskeisyydessään färsaarelainen mielenmaisema tuntuu suomalaisesta tutulta, mutta äärimmäiset olosuhteet tuovat siihen oman erityisen piirteensä. 


Vieremä on tiettävästi ainoa suomeksi julkaistu Brún teos. Sitä on saatavissa ainakin CDON.comissa sekä kirjastoissa.
 

5/5