 |
| Kuva: www.khemiri.se |
Jonas Hassen Khemiri: Ett öga rött (2003)
Norstedts
252 s.
Ruotsissa on ollut maahanmuuttajia pidempään ja enemmän kuin Suomessa, joten myös Ruotsin maahanmuuttajakirjallisuus näki jo kymmenen vuotta sitten merkkiteoksen, jota Suomessa vielä odotetaan.
Ett öga rött (2003) on ruotsalais–tunisialaisen Jonas Hassen Khemirin esikoiskirja. Teos on ilmestynyt Outi Mennan suomentamana nimellä Ajatussulttaani (Johnny Kniga, 2004).
Palestiinalaisvanhempien Tukholmassa syntynyt poika Halim käy yläastetta ja hakee juuriaan. Isä on Halimin mielestä ruotsalaistumassa liikaa, kun taas Halim itse yrittää kaikin keinoin taistella ruotsalaisen yhteiskunnan sopeuttamisyrityksiä vastaan, niin kuin kuvittelee kuolleen äitinsä haluavan. "Ajatussulttaaniksi" itseään kutsuva Halim kehittää ajatustensa ympärille omia filosofioita ja teorioita. Kotimaassa kauheuksia kokenut isä ei ymmärrä Halimin kapinaa.
Kapinaa käydään erityisesti koulussa. Ruotsalaisten kouluaineiden opiskelu ei Halimia kiinnosta, eikä varsinkaan ruotsalaisille ominainen tapa perustaa työryhmiä ja keskustella (pikku)asioista yhdessä ja järjestää äänestyksiä. Lopulta Halim lukee kokeisiin vain näyttääkseen koulunkäyntiavustajalle.
Maahanmuuttoa tarkastellaan monelta kannalta. Halimin perheen lisäksi keskeinen hahmo on Aasiasta Ruotsiin adoptoitu koulunkäyntiavustaja Alex, ja lyhyen maininnan saa ruotsalaisen isän ja norjalaisen äidin poika; heidän juurettomuuden tunnettaan Halim ei ymmärrä.
Kielellä on keskeinen osa Halimin identiteettikamppailussa. Suurin osa romaanista on kirjoitettu Tukholman maahanmuuttajataustaisten arkipuhekielellä, joka rikkoo perinteisiä ruotsin sanajärjestys- ja muita kielioppisääntöjä vastaan. Kun Halim haluaa asiallista palvelua tai muuten ei halua tuoda ilmi juuriaan, hän puhuu ruotsalaisaksentilla ("svenneton"). Perheen kesken puhutaan arabiaa, jota Halim ei kuitenkaan osaa juurikaan lukea.
Uskonnon rooli on lähinnä osana identiteetin rakentamista. Halim paheksuu, ettei isä lue Koraania eikä rukoile, muttei kuitenkaan itsekään edes osaa lukea Koraanin arabiaa.
Muutenkin Halimin kapina menee enimmäkseen teini-iän ja juurettomuuden kokemuksen piikkiin. Isäkin huomauttaa, että vastustaessaan ruotsalaisten ylivaltaa Halim tulee toteuttaneeksi itsessään mitä stereotyyppisimmän maahanmuuttajahahmon. Myös äidin parantumaton sairaus ja kuolema ovat keskeisellä sijalla teoksessa osana Halimin hahmon ymmärtämistä. Halim, joka on syntynyt ja asunut koko ikänsä Tukholmassa, tuntee syvempää kaipuuta vanhempiensa kotimaahan kuin nämä itse. Koska Halim ei ole kokenut sitä pahuutta, jota vanhemmat ovat paenneet, on selvää, että hän kokee helpotuksen ja kiitollisuuden sijaan vieraantumisen tunnetta Tukholmassa, jossa hän on aina ulkopuolinen.
Teoksen loppupuolella Khemiri kirjoittaa ohimennen mukaan myös itsensä, ja Halim arvelee Khemiriä homoksi. Ehkä kirjailija haluaa tehdä selväksi, ettei Halimin hahmo ole hän itse?
Kaiken kaikkiaan Ett öga rött on erinomainen romaani, eikä vähiten erinomaisen mielikuvituksekkaan kielenkäytön ansiosta. Itsekin maahanmuuttajataustainen Khemiri avaa lukijalle oven maailmaan, josta valtamediassa saatu kuva on usein valitettavan yksipuolinen.
5/5
Norstedts
252 s.
Ruotsissa on ollut maahanmuuttajia pidempään ja enemmän kuin Suomessa, joten myös Ruotsin maahanmuuttajakirjallisuus näki jo kymmenen vuotta sitten merkkiteoksen, jota Suomessa vielä odotetaan.
Ett öga rött (2003) on ruotsalais–tunisialaisen Jonas Hassen Khemirin esikoiskirja. Teos on ilmestynyt Outi Mennan suomentamana nimellä Ajatussulttaani (Johnny Kniga, 2004).
Palestiinalaisvanhempien Tukholmassa syntynyt poika Halim käy yläastetta ja hakee juuriaan. Isä on Halimin mielestä ruotsalaistumassa liikaa, kun taas Halim itse yrittää kaikin keinoin taistella ruotsalaisen yhteiskunnan sopeuttamisyrityksiä vastaan, niin kuin kuvittelee kuolleen äitinsä haluavan. "Ajatussulttaaniksi" itseään kutsuva Halim kehittää ajatustensa ympärille omia filosofioita ja teorioita. Kotimaassa kauheuksia kokenut isä ei ymmärrä Halimin kapinaa.
Kapinaa käydään erityisesti koulussa. Ruotsalaisten kouluaineiden opiskelu ei Halimia kiinnosta, eikä varsinkaan ruotsalaisille ominainen tapa perustaa työryhmiä ja keskustella (pikku)asioista yhdessä ja järjestää äänestyksiä. Lopulta Halim lukee kokeisiin vain näyttääkseen koulunkäyntiavustajalle.
Maahanmuuttoa tarkastellaan monelta kannalta. Halimin perheen lisäksi keskeinen hahmo on Aasiasta Ruotsiin adoptoitu koulunkäyntiavustaja Alex, ja lyhyen maininnan saa ruotsalaisen isän ja norjalaisen äidin poika; heidän juurettomuuden tunnettaan Halim ei ymmärrä.
Kielellä on keskeinen osa Halimin identiteettikamppailussa. Suurin osa romaanista on kirjoitettu Tukholman maahanmuuttajataustaisten arkipuhekielellä, joka rikkoo perinteisiä ruotsin sanajärjestys- ja muita kielioppisääntöjä vastaan. Kun Halim haluaa asiallista palvelua tai muuten ei halua tuoda ilmi juuriaan, hän puhuu ruotsalaisaksentilla ("svenneton"). Perheen kesken puhutaan arabiaa, jota Halim ei kuitenkaan osaa juurikaan lukea.
Uskonnon rooli on lähinnä osana identiteetin rakentamista. Halim paheksuu, ettei isä lue Koraania eikä rukoile, muttei kuitenkaan itsekään edes osaa lukea Koraanin arabiaa.
Muutenkin Halimin kapina menee enimmäkseen teini-iän ja juurettomuuden kokemuksen piikkiin. Isäkin huomauttaa, että vastustaessaan ruotsalaisten ylivaltaa Halim tulee toteuttaneeksi itsessään mitä stereotyyppisimmän maahanmuuttajahahmon. Myös äidin parantumaton sairaus ja kuolema ovat keskeisellä sijalla teoksessa osana Halimin hahmon ymmärtämistä. Halim, joka on syntynyt ja asunut koko ikänsä Tukholmassa, tuntee syvempää kaipuuta vanhempiensa kotimaahan kuin nämä itse. Koska Halim ei ole kokenut sitä pahuutta, jota vanhemmat ovat paenneet, on selvää, että hän kokee helpotuksen ja kiitollisuuden sijaan vieraantumisen tunnetta Tukholmassa, jossa hän on aina ulkopuolinen.
Teoksen loppupuolella Khemiri kirjoittaa ohimennen mukaan myös itsensä, ja Halim arvelee Khemiriä homoksi. Ehkä kirjailija haluaa tehdä selväksi, ettei Halimin hahmo ole hän itse?
Kaiken kaikkiaan Ett öga rött on erinomainen romaani, eikä vähiten erinomaisen mielikuvituksekkaan kielenkäytön ansiosta. Itsekin maahanmuuttajataustainen Khemiri avaa lukijalle oven maailmaan, josta valtamediassa saatu kuva on usein valitettavan yksipuolinen.
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti