Mona Høvring: Camillas Lange netter

Mona Høvringin lyyrinen pienoisromaani perustuu kirjailija Camilla Collettin omaelämäkertaan. Teoksen keskeisiä motiiveja on Collettin suhde Norjan 1800-luvun kirjallisuushistorian keskeisiin hahmoihin, Collettin veljeen Henrik Wergelandiin ja rakastettuun Johan Sebastian Welhaveniin. Camillas lange netter on ehdolla vuoden 2014 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Høvring, Mona: Camillas lange netter. Roman.

Forlaget Oktober, 2013

89 s. (kovakantinen)

kieli: norja (bokmål)

Camilla Collett (1813–1895) tunnetaan Norjassa kirjailijana, esseistinä ja feministinä, jonka pääteos Amtmandens Døtre (1854–55) oli ensimmäisiä norjalaisia yhteiskunnallisia ongelmia esiin tuoneita teoksia ja ilmeisesti ensimmäinen naisen näkökulman romaanikirjallisuuteen tuonut teos. Yhden romaaninsa lisäksi Collett julkaisi lähinnä esseitä ja omaelämäkerrallisia teoksia, joiden pohjalta Mona Høvring on nyt kirjoittanut pikku romaanin Camillas lange netter (Oktober 2013).

Camillas lange netter perustuu Collettin omaelämäkertaan I de lange Nætter (1860) ja sisältää lyhyitä, sivun tai kahden mittaisia hetkiä kirjailijan elämän varrelta, enimmäkseen nuoruudesta. Punaisena lankana on esikuvateoksen tavoin unettomuus, joka tuo kirjalle nimenkin. Tämän lisäksi saamme lukea Collettin lapsuuden perheestä, isästä, äidistä ja isoveljestä Henrikistä, rakastetusta Johan Sebastian Welhavenista, aviomiehestä, johon viitataan vain nimellä Collett, sekä joistakuista muista tuttavista ja ystävistä.

Norjassa Camilla Collettista puhuttaessa muistetaan aina mainita kirjailijan suhde veljeensä Henrik Wergelandiin sekä tämän kilpakumppaniin Welhaveniin. Wergelandin ja Welhavenin nahistelu tuntuu leimaavan koko Norjan kirjallisuuden 1800-luvun alkupuoliskoa: Wergeland oli kansallisromanttinen, Norjan ja norjalaisuuden kuvaaja, kun taas häntä palavasti kritisoinut Welhaven oli kosmopoliitti ja runouden kansainvälisyyden puolestapuhuja. Sukutaustansa vuoksi Collettin ja Welhavenin liitto oli mahdoton, vaikka aatteellisesti Collettin sanotaan olleen lähempänä Welhavenia kuin veljeään.

Historiaan 37-vuotiaana kuollut Wergeland on jäänyt voittajana, ja Welhaven muistetaan lähinnä Wergelandiin kohdistuneesta kritiikistään ja suhteesta tämän sisareen. Esimerkiksi Per Thomas Andersenin Norjan kirjallisuushistorian (Norsk litteraturhistorie, Universitetsforlaget 2011) mukaan Wergeland-myytti on kuitenkin aikaa sitten kasvanut sellaisiin mittoihin, joilla ei ole enää mitään tekemistä varsinaisen runoilija-Wergelandin kanssa. Onkin ehkä luonnollista, että myytti-Henrik on jättänyt niin Collettin kuin Welhavenin varjoonsa, mutta näiden kirjailijanurille se ei silti tee oikeutta.

Høvringin pienoisromaani keskittyy nimenomaan kertomaan Camilla Collettin äänellä Wergelandista ja jossain määrin Welhavenista. Paikoin lukiessa tuli jopa sellainen olo, että teoksen varsinainen tarkoitus nimenomaan onkin kertoa juuri veljestä. Tämä on sääli, sillä maailmaa nähneen ja pitkän elämän eläneen Collettin omassakin elämässä olisi aineksia laajempaankin proosateokseen.

Camillas lange netter -teoksen vahvuus on kuitenkin kieli. Høvringin lyyrinen teksti on tyylillisesti paikoin lähempänä proosarunoutta kuin romaania, ja se vangitsee lukijan mukaansa. Puhuttua norjaa lähenevä moderni, "radikaali" bokmål poikkeaa huomattavasti Collettin käyttämästä, paikoin vaikealukuisesta 1800-luvun tanskasta.

Camillas lange netter on ehdolla ensi syksynä jaettavan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdokkuusperusteluissa juuri kieli onkin mainittu yhdeksi romaanin vahvuuksista.

Camilla Collettia ei juuri tunneta Norjan ulkopuolella, ainakaan Suomessa, mikä ei sinänsä ole este hyvälle lukukokemukselle. Koska Høvringin romaanin yksi keskeisistä motiiveista näyttää olevan Wergelandin ja Welhavenin kinastelu, tätä Norjan kirjallisuushistorian vaihetta tuntemattomille Camillas lange netter saattaa kuitenkin olla melko mielenkiinnoton teos. Suureksi pohjoismaiseksi romaaniksi siitä ei siis ole.